Kuulunko HPV:n riskiryhmään?
HPV-infektio on yleisin 20–25 ikävuoden tienoilla. Yli 80 % ihmisistä saa papilloomaviruksen elämänsä aikana. Yleisimmin virus tarttuu yhdynnässä, mutta se voi tarttua myös ilman varsinaista yhdyntää.
Usein kysyttyjä kysymyksiä HPV:stä eli ihmisen papilloomaviruksesta ja kondyloomasta.
HPV-infektio on yleisin 20–25 ikävuoden tienoilla. Yli 80 % ihmisistä saa papilloomaviruksen elämänsä aikana. Yleisimmin virus tarttuu yhdynnässä, mutta se voi tarttua myös ilman varsinaista yhdyntää.
HPV- eli papilloomavirusinfektio voi olla täysin oireeton. Yleensä HPV-infektio paranee itsestään, mutta infektion jälkeen osalle saattaa kehittyä syöpä hitaasti esiasteiden kautta.
Valitettavasti ei. Usein HPV-infektio paranee itsestään, mutta osa infektioista voi pitkittyä ja aiheuttaa vakavia seurauksia. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että virukselta voi suojautua monilla tavoilla. Rokotus voi suojata erilaisilta sairauksilta, kuten kohdunkaulan syövältä ja joiltakin muilta HPV-infektioon liittyviltä syöviltä. Kondomi antaa myös jonkin verran suojaa HPV-tartuntaa vastaan. Kondomin käyttö on aina suositeltavaa tilapäisissä seksisuhteissa, sillä se vähentää myös muiden seksitautien tarttumisen riskiä.
Seulonnan eli papakokeen tarkoituksena on löytää hitaasti kehittyvän kohdunkaulan syövän esiasteen ajoissa, jolloin varsinaisen syövän syntyminen voidaan estää hoidon avulla.
Gynekologinen irtosolukoe, tunnettu myös nimellä papakoe (alkuperäiseltä nimeltään Papanicolaoun koe), on suunniteltu kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden diagnosoimiseen. Suomessa papaseulonta aloitettiin 1960-luvulla. Seulontojen ansiosta kohdunkaulan syövän esiintyvyys on maassamme vähentynyt peräti 80 %. Nykyään seulonnassa käytetään yhä enemmän HPV-testiä, ja tarpeen vaatiessa tarkennustutkimuksena suoritetaan papakoe.
HPV-rokote antaa suojaa yleisimpiä ja eniten syöpää aiheuttavia papilloomavirustyyppejä vastaan. HPV-virus on kohdunkaulan syövän ja myös joidenkin muiden syöpien merkittävä aiheuttaja.
Paras hyöty rokotteesta saadaan, kun se otetaan ennen seksielämän aloittamista. Nykyisin 10–12-vuotiaat lapset saavat rokotteen kansallisessa rokoteohjelmassa, mutta HPV-rokotteen voi ottaa myös aikuisena.
HPV-rokote estää papilloomavirustartunnan ja ennaltaehkäisee jopa 95 prosenttia kohdunkaulan syövän vaikeista esiasteista HPV-tyyppien 16 ja 18 kohdalla. Tätä kautta HPV-rokote ehkäisee myös varsinaisten syöpien syntymistä.
HPV-rokotteita on tutkittu laajasti ennen kuin ne on otettu kansalliseen rokotusohjelmaan ja ne on todettu hyvin siedetyiksi. Rokotus voi aiheuttaa lieviä oireita, kuten kipua, punoitusta ja turvotusta pistoskohdassa. Rokotuksen jälkeistä lihas- ja nivelsärkyä on raportoitu noin joka viidennellä. Kuten kaikki lääkkeet ja rokotteet, myös HPV-rokote voi aiheuttaa vakavan, äkillisen reaktion, anafylaksian. Anafylaksiassa on kyse allergisesta yliherkkyydestä, jossa nopeasti kehittyy vakavia yleisoireita. Se on hyvin harvinainen. Anafylaksiaan kuitenkin varaudutaan kaikissa rokotustilanteissa.
Rokote antaa suojaa sekä tytöille että pojille HPV-infektioita vastaan. Samalla se suojaa myös tietyiltä HPV-infektion aiheuttamilta syöviltä ja niiden esiasteilta. Kun sekä tytöt että pojat rokotetaan, saadaan aikaan paras laumasuoja.
Yläikärajaa rokotteen ottamiselle ei ole, eli myös aikuiset voivat hyötyä HPV-rokotteesta. Paras hyöty rokotteesta kuitenkin silloin, kun se on otettu ennen seksielämän alkamista, mutta rokottautua voi myös seksielämän aloittamisen jälkeen. Jos on jo saanut HPV-tartunnan, voi rokote silti suojata HPV-tyypeiltä, joita elimistö ei vielä ole kohdannut. Jos on kuitenkin jo saanut elimistöönsä rokotteen sisältämiä HPV-tyyppejä, ei rokote enää ennätä tehota näitä tyyppejä vastaan.
HPV-infektio paranee useimmiten itsestään. Noin 10 % infektioista jää kuitenkin pysyviksi.
HPV voi tarttua jokaiseen seksuaalisesti aktiiviseen henkilöön sukupuolesta riippumatta. Jotkut HPV-tyypit aiheuttavat syöpää molemmille sukupuolille.
Kansallisessa rokotusohjelmassa rokotteen saavat maksutta 10–12-vuotiaat lapset eli 5.–6.-luokalla olevat oppilaat. Jos lapsi ei jostain syystä ole saanut HPV-rokotuksia 5.–6.-luokalla, hänen on mahdollista saada HPV-rokotukset maksutta myös peruskoulun 7.–9. luokalla, tutkintoon valmentavan koulutuksen aikana (TUVA-opiskelijat), työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen aikana (TELMA-opiskelijat) sekä toisen asteen oppilaitoksessa esimerkiksi lukiossa tai ammattiopistossa.
Rokotteen voi ottaa myös myöhemmin, aikuisenakin. Kysy rokotuksesta lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta. Lääkäri valitsee sopivan annosaikataulun ottaen huomioon ikäsi rokotushetkellä.
Etsi lähin yksityinen terveydenhuollon toimipiste.
Yläikärajaa rokotteen ottamiselle ei ole, eli myös aikuiset voivat hyötyä HPV-rokotteesta. Paras hyöty rokotteesta kuitenkin silloin, kun se on otettu ennen seksielämän alkamista, mutta rokottautua voi myös seksielämän aloittamisen jälkeen. Jos on jo saanut HPV-tartunnan, voi rokote silti suojata HPV-tyypeiltä, joita elimistö ei vielä ole kohdannut. Jos on kuitenkin jo saanut elimistöönsä rokotteen sisältämiä HPV-tyyppejä, ei rokote enää ennätä tehota näitä tyyppejä vastaan.
Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvaan rokotussarjaan sisältyy kaksi rokoteannosta. Jos rokotus aloitetaan 15 vuotta täyttäneellä nuorella, annettavien annosten kokonaismäärä on kolme.
Jos lapsi ei jostain syystä ole saanut HPV-rokotuksia 5.–6.-luokalla, hänen on mahdollista saada HPV-rokotukset maksutta myös peruskoulun 7.–9. luokalla, tutkintoon valmentavan koulutuksen aikana (TUVA-opiskelijat), työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen aikana (TELMA-opiskelijat) sekä toisen asteen oppilaitoksessa esimerkiksi lukiossa tai ammattiopistossa.
Mikäli rokotusta ei ole saatu kansallisen rokotusohjelman kautta, rokotteen voi hankkia reseptillä. Ensimmäisen annoksen jälkeen toinen annos annetaan kuukauden päästä ja kolmas annos aikaisintaan viiden kuukauden kuluttua toisesta.
Jos olet raskaana, keskustele rokotteesta lääkärisi kanssa. Imetys ei ole este rokotteen ottamiselle.
Seksitaudit, toiselta nimeltään sukupuolitaudit, ovat ryhmä bakteerien, virusten ja alkueläinten aiheuttamia tauteja, jotka leviävät ensisijaisesti tai suurimmaksi osaksi seksuaalisen kontaktin kautta. Yleisimpiä seksitauteja ovat klamydia, kondylooma, sukuelinherpes, kuppa, tippuri ja HIV-infektio.
Suurin osa papilloomavirusinfektioista, 80–90 %, parantuu itsestään potilaan immuunivasteen kehittymisen ansiosta kahden vuoden kuluessa, erityisesti nuorilla, joilla paranemisprosessi on tehokkaampi.
Ulkoiset kondyloomat voidaan hoitaa paikallisesti levitettävillä lääkkeillä, kuten podofyllotoksiinilla tai imikimodilla, jotka ovat saatavilla reseptillä ja joita voi itse käyttää. Hoitomuotoihin kuuluvat myös kirurginen poisto, nestetyppijäädytys tai laserhoito.
Pieni osa HPV-infektioista voi pysyä aktiivisena ja kehittyä syöväksi pitkän ajan kuluessa, syövän kehittyessä esiasteiden kautta. Nuorilla naisilla seurataan papilloomaviruksen aiheuttamia lieviä esiasteita, sillä ne voivat parantua itsestään. Vahvemmat esiasteet, joita papilloomavirus aiheuttaa, hoidetaan poistamalla muutosalue laserilla tai sähkösilmukalla. Kohdunkaulan syövän kehittymisen voi estää hoitamalla esiasteet.
HPV-infektio voi tarttua jo varhaislapsuudessa tai jopa ennen syntymää äidiltä lapseen, joko istukan tai synnytyskanavan kautta. Lasten HPV-infektioiden ja niihin liittyvän immunologian ymmärrys on toistaiseksi rajallista. Tutkimukset viittaavat siihen, että HPV-infektio siirtyy todennäköisesti infektoituneelta äidiltä vastasyntyneelle. Istukalla on merkittävä rooli virustartunnan siirtymisessä ja mahdollisesti myös HPV-spesifisen immuniteetin kehittymisessä.
Papilloomavirus (HPV) on yleisesti seksuaalisessa kanssakäymisessä tarttuva virus, joka voi aiheuttaa kondyloomia, eli visvasyyläksi kutsuttuja muutoksia. Useimmiten kondyloomat (90 prosentissa tapauksista) johtuvat tyypin 6 tai 11 papilloomaviruksista, jotka luokitellaan matalan riskin viruksiksi.
Kondyloomien diagnosointi nojaa kliiniseen havaintoon, tarkkaan inspektioon hyvässä valaistuksessa, tarvittaessa suurennuslasia käyttäen. Diagnostiikkaan kuuluu myös emättimen tähystystutkimus, virtsaputken alkuosan tähystys esimerkiksi nenätähystimen avulla ja peräsuolen tähystystutkimus eli proktoskopia.
Valtakunnallisia tietoja kondylooman esiintyvyydestä Suomessa ei ole saatavilla, sillä se ei kuulu tartuntatautiasetuksen mukaan ilmoitettavien tautien piiriin.
Arvioiden mukaan 30–50 % seksuaalisesti aktiivisista aikuisista saattaa kantaa papilloomavirusinfektiota, mutta ainoastaan 1 %:lla on silmällä havaittavia kondyloomia.
Kyllä.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että tiettyjen HPV-tyyppien (ei kondyloomia aiheuttavat) aiheuttamat infektiot saattavat vaikuttaa haitallisesti siemennesteen laatuun, eritoten siittiöiden progressiiviseen liikkeeseen ja niiden normaaliin muotoon. Tämän vuoksi HPV-infektio voi alentaa miesten hedelmällisyyttä tai jopa johtaa hedelmättömyyteen.
Papilloomavirusinfektio ei aiheuta vaurioita sikiölle. Vastasyntyneiden sukupuolielinten alueen kondyloomat tai kurkunpään papillomatoosi saattavat johtua HPV-tartunnasta, joka on saatu synnytyksen aikana.
Valtaosa HPV-tartunnoista parantuu itsestään noin kahden vuoden sisällä. Kondyloomien itsehoito kotona on mahdollista käyttämällä podofyllotoksiiniliuosta tai imikimodivoidetta, jotka saa reseptillä. Lääkärin vastaanotolla kondyloomat voidaan hoitaa joko jäädyttämällä (kryohoito) tai laserilla polttamalla.
Kondyloomat voidaan poistaa lääkärin vastaanotolla joko jäädyttämällä (kryohoito), laserilla polttamalla (laserhoito) tai leikkaamalla.
Kohdunkaulan muutosten hoito riippuu niiden laajuudesta ja vaikeusasteesta. Muutos poistetaan kolposkopiassa sähkösilmukalla (loop) tai laserilla (konisaatio). Vaikka hoito ei vaikuta naisen hedelmällisyyteen, se voi kuitenkin kasvattaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä.
FI-NON-01129 12/2023