Melanooman levinneisyysluokitus on tärkeä tietää, jotta saadaan käsitys paranemismahdollisuuksista ja voidaan valita oikea hoito. Ihosyövän levinneisyys ja kasvaimen erilaistumisaste voidaan määrittää kudosnäytteellä tai kuvantamistutkimuksella.
TNM-luokitus
Melanooman ja muidenkin syöpien levinneisyyttä kuvataan yleensä kansainvälisellä TNM-luokituksella:
Syövät jaotellaan TNM-luokituksen perusteella viiteen levinneisyysasteeseen (0, I, II, III, IV). Levinneisyysaste 0 tarkoittaa pientä paikallista syöpää, joka ei leviä. Levinneisyysasteen IV syöpä puolestaan tarkoittaa laajalle levinnyttä syöpää tai syöpää, joka on jo lähettänyt etäpesäkkeitä.
Syöpä jaotellaan viiteen levinneisyysasteeseen
Kun syöpä leviää, se alkaa tehdä etäpesäkkeitä. Etäpesäkkeet eli metastaasit syntyvät, kun syöpäsolut lähtevät liikkeelle emokasvaimesta verenkierron tai imunestekierron välityksellä ja kiinnittyvät muihin elimiin. Siellä ne alkavat jakautua ja muodostaa uusia kasvaimia.
Eri syövät tyypillisesti muodostavat etäpesäkkeitä eli metastasoivat tiettyihin elimiin. Useimmiten etäpesäkkeet syntyvät maksaan, keuhkoihin, lisämunuaisiin, aivoihin ja luustoon. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet vaihtelevat sen mukaan, missä ne sijaitsevat.
Melanooman hoito
Syöpähoidot ja melanooman hoito kehittyvät jatkuvasti. Tarjolla on yhä tehokkaampia ja tarkemmin kohdennettuja hoitoja melanoomaa vastaan. Melanooman tärkeimmät hoitomuodot ovat syöpäleikkaus (kirurginen hoito), immunologiset hoidot ja täsmälääkkeet. Syöpälääkkeitä on useita erilaisia, ja niitä käytetään tavallisesti yhdistelmänä. Joissakin tapauksissa melanooman hoitona voidaan käyttää myös sädehoitoa ja solunsalpaajahoitoja (kemoterapia).
Leikkaushoito
Melanooman ensisijainen hoito on leikkaushoito. Leikkauksessa poistetaan melanoomaluomi ja ympäröivää ihokudosta. Poistettavan kudoksen määrä riippuu melanooman syvyydestä ja sijainnista. Mitä paksumpi luomi on, sitä enemmän luomen ympäriltä pitää poistaa tervettä kudosta. Melanoomakudos on voinut kasvaa pitkään ja sillä on ollut aikaa kasvaa ympäröivään ihoon kiinni.
Leikkauksen yhteydessä tutkitaan, onko lähimmissä imusolmukkeissa eli vartijaimusolmukkeissa etäpesäkkeitä. Jos vartijaimusolmukkeissa on syöpäsoluja, ne poistetaan.
Jos melanooma on levinnyt kehon muihin osiin eikä sitä siksi voi leikata, sitä kutsutaan leikkauskelvottomaksi eli inoperaabeliksi syöväksi. Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin muita hoitovaihtoehtoja. Lue lisää levinneen melanooman hoidosta.
Liitännäishoito leikkauksen jälkeen
Melanoomaleikkauksen ja mahdollisten jatkotutkimusten valmistumisen jälkeen potilas siirtyy jatkoseurantaan. Seurantojen tiheys määräytyy melanooman levinneisyysasteen perusteella. Seurannan tavoitteena on huomata melanooman uusiutuminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Vaikka kaikki syöpäsolukko olisi saatu leikkauksessa pois, voi melanoomalla olla suurentunut riski uusiutua. Siksi leikkauksen jälkeen voidaan tarjota muita hoitoja, jotka vähentävät riskiä sairastua tulevaisuudessa uudelleen melanoomaan. Näitä lääkehoitoja kutsutaan liitännäishoidoiksi eli adjuvanttihoidoiksi. Sana tulee latinan sanasta adjuvare, joka tarkoittaa apua.
Melanooman liitännäishoitoja ovat immuunihoidot eli immunoterapia, kohdennetut lääkkeet eli ns. täsmälääkkeet, sekä sädehoito. Liitännäishoidon valinta riippuu melanooman tyypistä ja levinneisyysasteesta . Hoidoista voi aina keskustella yhdessä hoitavan lääkärin kanssa.
Immuunihoidot hyökkäävät syöpäsoluja vastaan epäsuorasti vahvistamalla kehon immuunivastetta, jotta keho voisi paremmin taistella syöpää vastaan. Täsmälääkkeet estävät syövän etenemistä hillitsemällä syöpäsolujen kasvua. Sädehoito tuhoaa syöpäsoluja estämällä niitä jakautumasta ja kasvamasta.
Onkologi eli syöpälääkäri arvioi, mikä hoito sopii parhaiten melanooman hoitoon. Lääkkeiden aiheuttamien pitkäaikaishaittojen riski suhteessa melanooman uusimisriskin pienentymiseen tulee punnita yhdessä potilaan kanssa. Liitännäishoidon valinta tehdään potilaskohtaisesti.
Levinneen melanooman hoito
Jos melanooma on edennyt paikallisesti tai tehnyt etäpesäkkeitä eli metastasoinut, voidaan melanoomaa hoitaa lääkityksellä, kuten immuunihoidolla, täsmälääkkeillä, tai solunsalpaajilla eli sytostaateilla. Lääkehoito valitaan potilaan kunnon ja taudinkuvan mukaan. Hoitovastetta arvioidaan noin 3 kuukauden välein kuvantamistutkimuksilla.
Sädehoitoa voidaan antaa samanaikaisesti immuunihoidon kanssa ja se voi tehostaa immuunihoidon vaikutusta. Sädehoitoa voidaan antaa yksittäisiin etäpesäkkeisiin tai palliatiivisesti lievittämäään etäpesäkkeiden aiheuttamia oireita.
Yksittäisten etäpesäkkeiden kirurgista poistoa tai muuta paikallishoitoa voidaan harkita varsinkin, jos tauti etenee hitaasti.
Levinnyttä melanoomaa sairastavan mahdollisuudet osallistua kliinisiin hoitotutkimuksiin kannattaa selvittää.
Melanooman ennuste
Melanooman ennuste on aina tapauskohtainen syövän levinneisyydestä ja potilaan yleiskunnosta riippuen. Kasvaimen koko, sijainti, syvyys, sekä mahdolliset etäpesäkkeet vaikuttavat myös ennusteeseen.
Yli 90 % kaikista melanoomapotilaista elää yli viisi vuotta diagnoosista. Ensimmäisen asteen melanoomapotilaiden elossaololuku on 97-99%. Toisen asteen potilaista 82-94 % ja kolmannen asteen melanoomatapauksissa 32-93 %. Metastoituneen melanooman elossaololuku on 34-52 %.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa melanooma diagnosoidaan ja hoidetaan, sitä parempi ennuste taudilla on.
Mikäli sinulle on ilmestynyt epäilyttäviä luomia tai muutoksia ihoon, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen ja käydä tarkistuttamassa ihosi.
Missä voin tutkituttaa ihomuutokseni? Löydä lähin terveysasemasi
