Rintasyövän toteamiseen käytettäviin menetelmiin kuuluvat lääkärin suorittama rintojen tarkastelu ja tunnustelu, mammografia- ja/tai ultraäänitutkimus, sekä biopsia eli koepalan otto.
Jos rinnassa on kyhmy, lääkäri tutkii rinnan ja tekee lähetteen rintojen röntgenkuvaan eli mammografiaan. Jos mammografian perusteella epäillään syöpää, tehdään tarpeen mukaan myös ultraääni- eli kaikututkimus. Tietyissä tilanteissa rinta voidaan tutkia myös magneettikuvauksella. Kuvantamistutkimusten lisäksi kyhmystä otetaan tarvittaessa paksuneulanäyte, jonka avulla varmistetaan, onko kyseessä pahanlaatuinen muutos.
Nännistä erittyvän kirkkaan tai verisen nesteen syy voidaan selvittää maitotiehyen varjoainekuvauksella (duktografia). Tutkimuksessa ruiskutetaan maitotiehyeeseen varjoainetta, jonka jälkeen rinnasta otetaan mammografiakuva mahdollisen pahanlaatuisen muutoksen havaitsemiseksi.
Jos tutkimuksissa herää epäily syövästä tai varmistuu, että kyseessä on rintasyöpä, tehdään lähete erikoissairaanhoitoon. Mikäli tutkimukset viittaavat hyvänlaatuiseen muutokseen, kasvainta jäädään seuraamaan. Se tarkoittaa, että tutkimuksia tehdään 1-2 vuoden välein tai aikaisemmin, jos rintaan ilmestyy uusia oireita tai muutoksia.
Rintasyövän hoito ja ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla.
T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä ja T-luokka kertoo rinnan kasvaimen eli tuumorin koon. T1 tarkoittaa, että kasvaimen läpimitta on enintään 2 cm, T2 tarkoittaa 2,1-5 cm läpimittaista kasvainta ja T3 yli 5 cm:n läpimittaista kasvainta. T4 tarkoittaa ihoon tai rintakehän seinämään kasvavaa kasvainta sen koosta riippumatta.
N (node) kuvaa leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin. N0 tarkoittaa, ettei kainalon imusolmukkeissa ole syöpäkudosta. Hivenen yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että N1 tarkoittaa syöpäkudosta 1–3 kainaloimusolmukkeessa, N2 syöpäkudosta 4–9 kainaloimusolmukkeessa ja N3 yli 9 kainaloimusolmukkeessa tai syöpä on levinnyt rintalastan viereisiin imusolmukkeisiin.
M (metastasis) kuvaa mahdollisia etäpesäkkeitä. M0 tarkoittaa, ettei kasvain ole levinnyt rinnan tai kainalon ulkopuolelle. M1 tarkoittaa, että kasvain on levinnyt eli lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön jo toteamisvaiheessa.
Rintasyöpään voi liittyä varhainen in situ -muoto, jossa pahanlaatuiset solut ovat rajoittuneet tiehyen tai rauhasliuskan sisään eivätkä ole vielä tunkeutuneet syvemmälle rintakudokseen. Tiehyissä esiintyvää esiasteita kutsutaan duktaaliseksi karsinoomaksi in situ (DCIS) ja rauhasliuskoissa esiintyvää lobulaariseksi neoplasiaksi in situ (LIN). Nämä esiasteet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden ennuste on hyvä.
Gradus eli syöpäsolujen erilaistumisaste
Hoitojen valintaan ja taudin ennusteeseen vaikuttaa levinneisyyden lisäksi syöpäsolujen erilaistumisaste eli gradus, joka kuvaa kasvainsolukon kasvutapaa, ulkomuotoa ja solujen jakautumista verrattuna rinnan normaalikudokseen.
Rintasyöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1-3): gradus 1 tarkoittaa hyväennusteista, lähimpänä normaalikudosta olevaa muotoa, gradus 3 huonoennusteisinta tyyppiä, jossa on runsaasti jakautuva soluja ja gradus 2 on näiden välimuoto.
Mitä lähempänä kasvainsolukko on normaalia rintakudosta, sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä.
Rintasyövän hoito
Rintasyövän hoitosuunnitelma tehdään yksilöllisesti huomioiden syövän ominaisuudet ja levinneisyys ja hoitosuositus pyritään tekemään moniammatillisessa hoitokokouksessa. Eri rintasyövän alatyyppien hoito on kehittynyt ja suurin osa sairastuneista paranee pysyvästi.
Hoito koostuu yleensä leikkauksesta, sädehoidosta ja lääkehoidoista, kuten esimerkiksi solunsalpaajista, hormonaalisista hoidoista ja tietyissä tilanteissa vasta-ainehoidoista.
Riittävä ymmärrys hoitovaihtoehdoista auttaa osallistumaan sairautta koskevien päätösten tekemiseen.
Leikkaushoito
Myös rintasyövän leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisesti potilaan toiveet huomioiden.
Ennen leikkausta arvioidaan sädehoidon sekä liitännäislääkehoidon tarve, tulisiko lääkehoitoa antaa jo ennen leikkausta (neoadjuvanttihoito eli esiliitännäishoito) ja kuinka kiire hoitojen aloituksella on.
Paikallisessa rintasyövässä leikkaus on tavallisesti ensimmäinen hoitomenetelmä, mutta biologisesti aggressiivisissa syöpätyypeissä hoito aloitetaan yleensä lääkehoidolla.
Säästävä leikkaus
Rintaa säästävä leikkaus eli resektio on ensisijainen leikkausmenetelmä. Säästävä leikkaus on mahdollinen, jos kasvain voidaan poistaa kokonaan riittävän suurella leikkausmarginaalilla ja samalla säilyttää riittävästi tervettä kudosta. Tarvittaessa rinnan muotoa voidaan leikkauksen yhteydessä tai myöhemmin korjata kirurgian avulla.
Säästävän leikkauksen jälkeen annetaan yleensä sädehoitoa rintasyövän uusiutumisriskin pienentämiseksi. Sädehoidon suunnittelua varten leikkausalueelle asetetaan pieniä metalliklipsejä. Säästävä leikkaus ja sitä täydentävä sädehoito ovat rintasyövästä selviytymisen kannalta yhtä turvallinen vaihtoehto kuin koko rinnan poisto. Säästävän leikkauksen etuja ovat nopeampi toipuminen ja parempi elämänlaatu.
Tietyissä tilanteissa neoadjuvanttihoidon avulla saadaan pienennettyä syöpäkasvainta niin, että päästään säästävään leikkaukseen aiemmin suunnitellun koko rinnan poiston sijaan.
Koko rinnan poisto
Rinnan poistoleikkaus eli mastektomia valitaan, jos kasvain on suuri suhteessa rinnan kokoon tai sädehoitoa ei voida antaa. Myös sairastuneen oma toive vaikuttaa leikkausmenetelmän valintaan.
Mastektomiassa poistetaan koko rintarauhaskudos. Samalla arvioidaan mahdollisuus uuden rinnan rakentamiseen eli rintarekonstruktioon.
Rinnan poistoa harkitaan myös tietyissä tilanteissa, joissa rintasyövän riski on tavallista suurempi. Sen sijaan koko rinnan poistaminen vain varmuuden vuoksi on harvoin tarpeen.
Rinnan korjausleikkaus
Rinnan korjausleikkaus eli rintarekonstruktio voidaan tehdä joko syöpäleikkauksen yhteydessä tai myöhemmin muiden syöpähoitojen päätyttyä.
Uusi rinta rakennetaan omia kudoksia hyödyntäen, proteesin avulla tai näitä menetelmiä yhdistämällä. Sopivin vaihtoehto suunnitellaan yhdessä plastiikkakirurgin kanssa yksilöllisesti. Korjausmenetelmään vaikuttavat mm. jäljellä olevan rinnan koko, rintakehän seinämässä olevan kudoksen määrä, mahdollinen aiempi sädehoito sekä ruumiinrakenne.
Rintarekonstruktio ei vaikeuta rintasyövän seurantaa tai heikennä ennustetta.
Kainalokirurgia
Kainalon imusolmukkeiden tutkiminen on tärkeä osa rintasyövän hoitoa, sillä syövän leviäminen kainalon imusolmukkeisiin lisää uusiutumisriskiä ja vaikuttaa leikkauksen lisäksi säde- ja lääkehoitojen tarpeeseen. Imusolmukkeita tutkitaan jo ennen leikkausta kuvantamisella ja tarvittaessa neulanäytteellä.
Jos viitteitä syövän leviämisestä imusolmukkeisiin ei ole, leikkauksen yhteydessä poistetaan tavallisesti vain muutama imusolmuke tutkittavaksi (vartijasolmukebiopsia). Jos vartijasolmukkeessa todetaan syöpäsoluja, hoitona käytetään usein sädehoitoa. Laajempi leikkaus ja imusolmukkeiden poisto (evakuaatio) on tarpeen, kun kainalossa havaitaan jo ennen leikkausta syöpämuutoksia. Inflammatorisen eli tulehduksellisen syövän tapauksessa tehdään aina kainaloevakuaatio riippumatta kainalon kuvantamis- tai neulanäytelöydöksestä.
Sädehoito
Sädehoito on ionisoivaa säteilyä. Se vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheessa oleviin soluihin ja tuhoaa siten syöpäsoluja.
Rinnan alueelle ja sen ympäristön imuteihin saattaa jäädä leikkauksen jälkeen syöpäsoluja, vaikka näkyvä kasvain poistetaan. Sädehoito vähentää rintasyövän uusiutumisriskiä ja parantaa näin potilaan ennustetta.
Rinnan säästävän leikkauksen jälkeen annetaan käytännössä lähes aina sädehoitoa. Jos kainalon imusolmukkeista on löydetty kasvainkudosta, sädehoitoa annetaan myös kainaloon ja soliskuoppaan.
Rinnanpoiston jälkeen sädehoito ei yleensä ole tarpeen. Sitä annetaan kuitenkin silloin, jos kainalon imusolmukkeet ovat sisältäneet runsaasti kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on tavallista suurempi.
Sädehoidon mahdollisia haittavaikutuksia ovat ihon ohimenevä punoitus, turvotus tai aristus. Rinta voi myös muuttua hieman aiempaa tiiviimmäksi ja siinä voi olla pistelevää tai kutittavaa tuntemusta pitkänkin aikaa. Yleisoireina voi ilmetä väsymystä. Sädehoito ei vaikuta hiustenkasvuun tai veriarvoihin.
Rintasyövän lääkehoito
Leikkausta edeltävä hoito eli neoadjuvanttihoito
Neoadjuvanttihoidolla (esiliitännäishoito) tarkoitetaan lääkehoitojen aloittamista ennen rintasyöpäleikkausta. Sen etuja ovat syövän lääkehoidon nopea aloitus ja mahdollisuus hoitovasteen arviointiin sekä jatkohoidon suunnitteluun tilanteessa, jossa hoitovaste jää puutteelliseksi. Neoadjuvanttihoidon tehoa seurataan kuvantamistutkimuksilla.
Neoadjuvanttihoitoa käytetään etenkin HER2-positiivisessa sekä kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä sekä muissa alatyypeissä, jos syöpä on edennyt laajasti rinnan alueella tai lähiseudun imusolmukkeisiin. Päätös hoidon aloittamisesta tehdään moniammatillisen hoitotiimin arvioinnin perusteella.
Lääkehoito leikkauksen jälkeen eli adjuvanttihoito
Rintasyöpäleikkauksessa pyritään poistamaan kaikki näkyvä kasvainkudos. Syöpäsoluja on kuitenkin saattanut ehtiä levitä elimistöön ennen leikkaus imuteitse tai verenkierron mukana.
Adjuvanttihoitoa eli leikkauksen jälkeen annettavaa liitännäislääkehoitoa suositellaan, jos kainalon imusolmukkeista on löytynyt kasvainkudosta tai rintasyövän uusiutumisriskin arvioidaan olevan yli 10 % kymmenen vuoden aikana. Adjuvanttihoito pienentää uusiutumisriskiä ja pidentää sairastuneiden keskimääräistä elinaikaa.
Solunsalpaajahoito
Solunsalpaajat ovat lääkkeitä, jotka tuhoavat jakautumisvaiheessa olevia syöpäsoluja. Hoito kestää yleensä useiden kuukausien ajan. Osa sairastuneista pystyy käymään töissä hoitojen aikana, mutta monet ovat sairauslomalla hoitojakson ajan.
Solunsalpaajat aiheuttavat usein haittavaikutuksia, joista valtaosa menee ohi. Tavallisia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, ripuli, makuaistin muutokset, anemia, uupumus, hiustenlähtö, lihas- ja luukivut, ihon, limakalvojen ja hermoston ärsytysoireet, turvotus, painnonnousu, yliherkkyysreaktiot, sekä infektioherkkyys. Hoito voi myös vaikuttaa hedelmällisyyteen tai aikaistaa vaihdevuosien alkamista.
Kohdennetut lääkkeet ja vasta-ainehoidot
Rintasyövän hoidossa perinteisten solunsalpaajien rinnalle on otettu käyttöön täsmälääkkeitä ja vasta-ainehoitoja. Täsmähoitoja käytetään sekä paikallisen että levinneen rintasyövän hoidossa rintasyövän tyypistä ja lääkehoidosta riippuen.
Rintasyövän täsmähoitoja:
HER2-täsmälääkkeet
lääkevasta-ainekonjugaatit, joissa vasta-ainelääke on yhdistetty solunsalpaajaan
CDK4/6-estäjät
PARP-estäjät
immunologiset lääkkeet
Täsmälääkkeiden ja vasta-ainehoitojen haittavaikutukset vaihtelevat lääkeainekohtaisesti.
Hormonaalinen hoito
Hormonaalisia hoitoja käytetään luminaalisissa, hormonireseptoripositiivisissa rintasyövissä estämään estrogeenin toimintaa. Hoitona voidaan käyttää antiestrogeenia tai aromataasinestäjää.
Hormonaalinen hoito kestää yleensä viisi vuotta, joskus jopa 10 vuotta. Hoitoa voidaan antaa joko ainoana lääkehoitona tai solunsalpaajahoitojen jälkeen. Mikäli uusiutumisriski on korkea, hoitoon on mahdollista liittää CDK4/6-estäjähoito.
Rintasyövän hormonaalisten hoitojen tavallisimpia haittavaikutuksia ovat vaihdevuosioireet, kuten hikoilu, kuumat aallot, limakalvojen kuivuminen, mielialan lasku ja univaikeudet. Hoidot lisäävät myöh hieman laskimoveritulpan ja kohtusyövän riskiä. Osaan hoidoista liittyy nivelkipuja ja kohonnut murtumariski.
