Selkärankareuma

Selkärankareuma oireilee yleisimmin alaselässä, mutta oireita voi olla myös muualla elimistössä. Sairautta todetaan sekä miehillä että naisilla ja tyypillinen sairastumisikä on 20–30 vuoden iässä. Sairauden on myös todettu olevan perinnöllinen. Tästä kertoo se, että selkärankareumaa sairastavilta löytyy verikokeessa niin sanottu kudosantigeeni HLA-B27. Tämä tarkoittaa, että näillä henkilöillä on suurempi riski sairastua reumaattisiin sairauksiin.

Oireet

Sairauden tyypillinen oire on vähitellen voimistuva alaselkäkipu. Kipu yleensä pahenee levossa (selkä tuntuu erityisesti aamuisin jäykältä) ja helpottuu liikkuessa. Muita oireita voivat olla esimerkiksi niveltulehdus nilkoissa ja polvissa sekä kipu jalkaterässä (mm. kantapääkipu). Jos tautia ei hoida, voi selkä jäykistyä.  Joskus sairauden kanssa esiintyy myös silmän värikalvon tulehdusta eli iriittiä.

Alaselkäkipu, niveltulehdus nilkoissa ja polvissa sekä kipua jalkaterässä.

Tutkimukset

Selkärankareumaan ei ole varsinaista testiä tai koetta. Diagnoosi perustuu lääkärin tutkimukseen, jossa otetaan huomioon edellä mainitut oireet. Tutkimuksissa otetaan perusverikokeet – verenkuva, tulehdusarvot, HLA-B27 ja mahdollisesti tehdään myös ulosteen ja virtsan tutkimuksia. Tarvittaessa voidaan ottaa myös magneetti- tai röntgenkuva.

Hoito

Hoidon tavoitteena on lievittää kipuja ja estää selän jäykistyminen. Liikunnalla on tärkeä merkitys sairauden hoidossa. Liikuntaharrastuksen on hyvä olla pysyvä ja säännöllinen. Vinkkejä harjoitteisiin saa muun muassa fysioterapeutilta.

Lääkehoito

Selkärankareuman lääkehoidossa käytetään tavallisia tulehduskipulääkkeitä. Pitkäaikaishoidossa sairauden rauhoittamiseen käytetään sulfasalatsiini-lääkettä, tarvittaessa kortisonipistoksia sekä biologisia lääkkeitä.

Lähteet

  1. Terveyskirjasto.fi: Selkärankareuma
  2. Terveyskylä.fi: Reumatalo
FI-NON-00410 03/2021